Ruokaa urheilukatsomoissa

Eilen tuli taas kerran petyttyä suomifutiksen ääressä mutta ei siitä tällä erää sen enempää. Tarkoitus oli pureutua vähän tarkemmin siihen, mitä urheilua katsoessa varsinkin paikan päällä tulee mätettyä suuhunsa. Kotikatsomossa itselle riittää yleensä perinteinen perunalastu-limu-osasto. Toki joskus on veivattu hodareita tai syötyä perusputkea keskihölmön kera. Kotikatsomossa kun jopa Suomessa anniskeluoikeudet ulottuvat siihen itse tapahtumaan asti.

Taas viittaan heti ekana brittilään, sillä tuolla ne niin klassiset lihapiiraat ovat futispelissä the juttu. Tuollaisia on tullut maistettua ainakin Barnetin, Manchester Unitedin, Wiganin sekä United of Manchesterin kotipeleissä. Viimeksi mainitussa oli hieno meininki sillä tuo foliovuuassa oleva lätkä oli asteiltaan varmaan sellaisen 128 eli palovammat suussa oli tosiasia vaikka sitä viileässä ja tuulisessa kelissä jäähdyttelikin reilun vartin. Tarjoilu tapahtui wc-tilojen ääressä sijaitsevassa pienessä betonikopissa joka oli tainnut joskus olla vierasjoukkueen pukuhuonetila. Homma toimi kuitenkin, jono liikkui eikä kukaan kysynyt kenelle olen toisen oluistani viemässä. Ja vaikka olisin rehellisesti sanonut imaisevani ne molemmat mahdollisimman pian naamariin niin mussutus olisi jäänyt nolliin eikä alkoholiviranomaiset olisi edes vienyt lupia anniskelijalta. Piirakan sai viedä katsomoon, keittoa ei. Parempi toisaalta niin, sillä vauhdikkaampi kannattajakulttuuri olisi voinut tuoda ikävän fiiliksen siitä, että joku läikyttää oluen mukista pois. Niin ja tarkennuksena vielä se että kyseinen jengi pelasi tuolloin Englannin seitsemänneksi korkeimmalla sarjatasolla:

FCUM-meininkiä Gigg Lanelta Burysta

Suomessa kiekkopeleissä ruokapuolella ovat ehdottomasti ulkona kaasugrillillä paistetut makkarat. Siinä on jotain hienoa fiilinkiä kun kunnon pakkasella jonotat putkia pihalla, palelet ja kun saat oman vuoron niin kerrotaan että makkarat loppuivat tai kaasu loppui tai just ollaan laittamassa uusia. Perinteinen jokkismakkara on tuohon väliin kova juttu ja sen reseptiikka paljastettakoon seuraavassa. Ei ole vaikeaa eli jokainen voi kokeilla ensi kesänä kotonaan:

JOKKISMAKKARA
- varaa paketillinen peruskämppinkiä tai mieluummin vielä halvempaa makkuria
- laita se jääkaappiin tai pakasta pikaisesti
- grilliin niin paljon lämpöä kuin mahdollista
- sovi ruokailuajan olevan kolmen minuutin päästä
- ota vasta tässä vaiheessa paketti pakkasesta/jääkaapista
- grillaa makkaraa ainakin toiselta puolelta niin että se mustuu
- tarjoile ja toivo että se on sisältä kylmä eikä haittaa vaikka olisi vähän jäässäkin, pääasia on että pinta on käristetty
- annoksen kruunaa halvin mahdollinen sinappi ja mielellään mahdollisimman tyhjästä purkista niin että sitä pitää ravistaa monesti eikä silti saa makkarataskun pohjalle juuri mitään
- unohda hankkia servetit

Ulkonäöllisesti toimiva jokkismakkara.

Joensuun Raviradalta on matkaan tarttunut yksi urheilutapahtumien klassikko. Normisti raveissa syödään hernerokkaa mutta tuolla ei siihen pysty kun on muutakin ollut ainakin tarjolla. Tonnikala-ranskalaiset meinaan. On muuten ihan oikeasti toimiva setti ja annoskoko niin iso, ettei tarvitse narista nälän perään moneen tuntiin. Reilu kasa ranskalaisia annostellaan lautaselle (kertakäyttöinen) keoksi, päälle kaadetaan purkillinen tonnikalaa ja pintaan riittävästi kiinankaalia, tomaattia ja kurkkua. Koko komeuden voi vielä vuorata majoneesilla, sinapilla, ketsupilla ja kummelista tutuilla kuivilla mausteilla.

Pienten urheilustadionien meininki on yleensä se paras. Ehdottomia suosikkipaikkojani on Jyväskylän Koskenharjulla sijaitseva Pub Laiton. Ruokavalikoimassa ainakin pari kesää sitten oli kahdenlaista makkaraa. Joko lihaisampaa tai sitten ei. Menovesi oli kylmää, sitä oli riittävästi ja Karppanen hakkasi kunnareita minkä ehti. Union Plaanin peleissä ainakin viime kesänä myytiin makkaraa euron kipale. Sopiva hinta joka ei jätä ainakaan ketään tinkimään että voisiko saada kolme kahden hinnalla. Tai siis tottakai aina voi tinkiä mutta Heinolan urheilupyhätön ja tunisialaisen torin välillä on matkaa jokunen tuhat kilometriä.

Ja onhan sitä joskus tullut itsekin kehiteltyä annosta urheilunseuraajien iloksi. Uutinen tältä vuosikymmeneltä ja kyseessä legendaarinen Jonneburger:

http://www.jypliiga.fi/uutiset/jyp-kolossi-jonne-virtaselle-nimikkopurilainen

Jonne on ehdottomia suosikkeja kiekkoilijoista joten tässä vielä pieni namupala "ystävyysottelusta":

Jonne taiteilee AK Bars Kazania vastaan