torstai 21. toukokuuta 2015

Fazerin parhaat kukkelispööt


Jospa sitä pitkästä aikaa vähän sanailisi tänne. Jotenkin ollut hitokseen tekemistä kun oli ravintolapäivät ja kaikki ettei ole ennättänyt kirjoittelemaan, toisaalta taasen miun tarkoitus ei olekaan väkisin vääntää näitä tarinoita vaan aina silloin kun tulee sellainen fiilis. Maanantaina saksalaisperäisessä kaupassa käynti sai ideariihen käyntiin ja äsken rakkaan vaimoni näyttämä kuvat naamakirjassa sai lopullisen innostuksen aikaiseksi.

Ovelaa laittaa ananas vain osittain vaa'alle ettei lehtien paino tule lisätyksi hintaan.
Kjäh, kjäh.

Kopion kuvat tuohon laittomasti ja oman käden oikeudella naamakirjasta. Poistan ne toki jos aiheuttaa mielipahaa ja kysyin julkaisijaltakin tähän oikein hyväksyntää. No, mennäänpä itse aiheeseen.

Tuossa ylläolevassa tapauksessa onneksi "ovela" mummo joka ristittäköön tässä työnimellä Janne-Annikki Kukkelispööksi ei onnistunut huijauksessaan. Kukkelispöön perheessä on kenties aina koitettu vähän varastaa toisen omaisuutta. Näinköhän olisi ollut samasta Kukkelispöön perheestä se mies mikä maanantaina sai kirjoitusinspiraation iskemään. Hän perkasi kukkakaalia kaupassa, että sen saisi halvemmalla. Ookoo, joidenkin mielestä tuo on varmaan oikein mutta kyllä se kauppias maksaa siitä kokonaisesta vihanneksesta hinnan x jonka mukaan kuluttaja maksaa sitten sille määrätyn - katteen sisältävän kilohinnan. Mikäli jokainen alkaisi silppuamaan vaikkapa juuri nuo mainitut kukkakaalit, ei vaadi hirmuisenkaan pitkää matematiikkaa että tovin päästä ne kilohinnat kuluttajille nousisivat. Jollainhan kauppiaankin pitää elää, vaikkei aina uskoisi.

Tekisi mieli haastatella tätä koko Kukkelispöön klaania ja kysyä mikseivät he samantien tee seuraavia asioita kauppareissulla tai ennen sitä (tai mistä hitosta mie tiiän vaikka tekisivätkin):

- Sitrushedelmät kannattaa myös kuoria ennen punnitusta eli pieni hedelmäveitsi mukaan kauppaan

- Banaanit toki kuoritaan kaupassa myös, nehän on helppo sinänsä kuoria eikä siihen tarvitse edes veistä. Mikäli varustaa kauppakassinsa videokameralaitteistolla (ja ehkä jonkinlaisella valokalustolla) niin siinä voi samalla tehdä äärimmäisen hauskaa huumoripätkää Hauskoihin Kotivideoihin. Ei muutakuin banaaninkuoret lattialle nurinpäin niin kyllä siihen joku akuankkamaisesti vielä liukastuu. Ja sepä on hauskaa se.

- Näppärää on myös ottaa matkaan perunankuorimaveitsi, sillä paskaako niistä perunankuorista maksamaan kun ei niitä tule syötyä kuitenkaan.

 - Mikäli herra Kukkelispöö (nimetään hänet vaikka Jimmyksi, koska Jimmy on erittäin perinteinen ja hauska nimi) omistaa vakuumikoneen ja aggregaatin niin luonnollisesti hän myös avaa vakumoidun ruodollisen lohifilepaketin, kaivaa asiapullosalkustaan leikkuulaudan ja fileerausvetsen, nyppäisee nahan ja ruodot pois sekä vakumoi fisun takaisin pakettiin. Näin hän säästää mukavan määrän rahaa jolla voi sitten vaikka käydä tankkaamassa sen aggregaatin. Ellei sitten ole fiksumpi imaista naapurilta bensat tankista, varastamistahan sekin on.

Huumorin alkulähteellä. Hyvän huumorin.

Irtokarkkihyllyllä muuten tuli taannoin törmättyä myös hassunkuriseen tapaukseen. Lähinnä voisi ehkä puhua jopa tragikoomisesta sillä tämä jantteri oli nähnyt takuulla ajanlaskua jo pitkän matkaa ennen väriteeveetä tai Paavo Nurmea. Tapahtumaketju sujui suunnilleen seuraavasti:

1. Käy katsomassa irtokarkkien kilohinta.
2. Klenkkaa karkkihyllylle ja vertaa kilohintaa irtokarkkien ja Fazerin Parhaiden välillä.
3. Muista muuttaa hinnat markoiksi.
4. Ota vähintään kaksi pussillista Fazerin parhaita matkaan ja suuntaa takaisin irtokarkkilaarille. Tarkista vielä kilohinta. Markkoina.
5. Totea itsellesi ääneen että irtokarkkeina nämä ovat halvempia. Muista suhista ässät. Tee huomio, että markkoina erotus on vielä isompi.
6. Avaa Fazerin Parhaat -pussi johonkin satunnaiseen karkkilaariin.
7. Nouki seuraavaksi pussiin (käsin) Kiss-Kiss sekä Jääkarhu-karkit ja jätä loput laarin pohjalle.
8. Suuntaa kassalle.
9. Etuile.
10. Maksa ostokset.
11. Muista kysyä - tai vähintään miettiä - että mitä se maksoikaan markkoina.

No niin no. Tulipa hyvä mieli vähän avautua. Vitsihän tähän tietty pitää vielä roiskaista ettei kellekään vaan jäisi yhtään hyvä mieli.

- Mitä pandan poikanen sanoi toiselle?
- Ei mitään sillä eihän pandat osaa puhua.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kekkosen liharullat


Katsotaanpas millaista tekstiä lähtee tästä äitienpäivä-aiheesta. Juuri tovi sitten saavuimme ensimmäisen "oman" äitienpäivämme päivälliseltä. Siellähän oli buffet-pöytä laitettu oikein koreaksi. Tai oikeastaan kiinaksi sekä thaimaaksi, itselleni ruokajunttina noin yleisesti se oli laitettu aasiaksi. Oli jos jonkinsortin friteerattua murkulaa ravusta ryynimakkaraan, riisiä oli keitetty ja paistettu, kanaa oli keitelty mehukkaaksi. Oikein oli siis hyvät setit ja ruokajuomaksi erittäinkin sivistyneesti vedeltiin kolaa jäillä.

Äitienpäivä on tärkeä juttu ja sitä on hyvä muistaa hyvällä ruualla ja aamukahvin sänkyyn kiikuttamisella. Meillä aamukahvit kirjaimellisesti kaadettiin sänkyyn mutta mie en kyllä siihen ollu ees osasyyllinen. En ainakaan tunnusta. Tuosta ruokapuolesta vastaavasti rouva sai päätäntävallan. Mie pidän hänen makuaan riittävän kriittisenä tällaisiin juhlapäiviin ja me kun ei haluttu pelkkää pakkasesta sulatettua muhjua syödä niin muutama paikka rajaantui sillä pois heti kärkeensä. Myös ne buffet-pöydät (tai puffee niin kuin täällä Heinolaatiossa myös mainostetaan) joissa leuhotettiin kovaan ääneen possun fileellä tai uunilohella saivat jäädä koskematta meidän perheeltä. Kaikella todennäköisyydellä se possu on hikoillut kaiken makunsa ylikuumaan uuniin ja saman kohtalon on lohiparka päässyt kokemaan ja siitäkin on hiostettu kaikki proteiini pihalle. Jännästi siitä lohestakin saapi muuten sellaista purkkitonnikalan oloista rakenteeltaan kun jättää vaikka tunniksi uuniin. Ei hyvää päivää sentään.

Mie koitin kovasti kyllä ehdottaa, että voidaan hakea grilliltä makkuriperunat. Ja tyrkytinpä rouvalle vaihtoehtoisesti myös balkan-perunoita. Kerran meinaan tilasin ne molemmat ja pyysin rillitätiä (ei sillä kyllä silmälaseja ollut - pakollinen vitsi, oikolukijan huomautus) kirjoittamaan siihen rasian päälle että kumpi on balkan. Kotona sitten raapaisin folion auki ja siinä komeili "P". Se tarkoitti siis Palkkania vaikka yhtä hyvin määritelmänä olisi voinut olla putki, peukalo, panaani tai palleriina. Ei sillä, kyseisellä grillillä on kyllä hyviä mättöjä ja suolatasapaino pysyy kohdallaan kun siellä syö. Viimeks söin toissa marraskuussa eikä oo sen jälkeen tarvinnu suolaa käyttää.
Taksari. Poimuperunoista tehty. Varmuuden vuoks peitetty "mausteilla".

Hitosti muuten karkaa tuo juttu äitienpäivästä mutta ei kai sen väliä. Koitin mietiskellä, että millaisia äitienpäiväperinteitä meillä kotona oli kun Keittiöurpo oli pieni. Hyvin me ainakin syötiin, sillä äiti oli hirmuisen hyvä ruuanlaittaja. Harvoin käytiin ulkona syömässä ellei oman kesäpaikan rantaan rakennettua grillikatosta lasketa. Voi pojat, siinä on muuten pikku-urpå syönyt monet kerrat niin makoisia halstrattuja silakoita ettei paremmasta väliä. Äitin ruuista on jäänyt monet tosi hyvin mieleen ja äippähän se suurin syyllinen on myös siihen, että mie aloin keittämään. Äiti kannusti niin kovasti ja tykkäsi kun tein ruokaa aika pienestä lähtien. En kyllä usko että ne aina mitenkään hyviä mättöjä olivat mutta Urpo-juniorin itsetunto nousi kyllä kun ruokaa kehuttiin. Laitetaas hei vähän listaa mitä äitiin liittyvistä ruokahommista on päällimmäisenä mielessä.

Tosta grillihommasta vielä. Yks vaihtoehto ois laittaa suolakivi grillin seinään niin asiakkaat vois lipittää sitä odotellessa.


 

1. Kaakaon, oikean maitokaakaon keittäminen

Eikä ollut muuten mitään mikrouunia vaan keiteltiin iltakaakaot liedellä ja maistui muuten viiden tunnin pulkkamäen päälle niin makoisalta että.

2. Samaisen kaakaon vahtiminen

Keittiöurpo sai vastuulleen tsekata ettei kaakao kiehu hellalle. Kaks peräkkäistä iltaa käytiin seuraavansuuntainen vuoropuhelu:
- Katsopas ettei se kaakao kiehu hellalle ja sekoittele tällä vispilällä.
- Joo.
Kuluu kaksi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia.
- Äiti, nyt tää kiehui tähän hellalle.
Ohjeet ei ollu urpolle riittävän tarkat. Käskettiin seuraamaan ja reilu kaks minuuttia tuo sujuikin hyvin. Sen jälkeen mie oon opetellu soveltamaan ohjeita.

3. Läskisoosi

Voi morjes. Kunnon kylkisiivua ja ruskea kastike valurautapannulla oikeista vehnäjauhoista ilman mitään liemijauheita sun muita. Ite oon opetellu samaa mutta tuskin tuun koskaan pääsemään lähellekään äiskän herkkusoosia.

4. Rosepippuri-lohi

Joskus kun jo asustelin kaukana poissa kotoa ja kävin kylässä äipän luona mökillä niin maistoin tätä herkkua. Melko perinteinen uunilohi oli saanut pintaansa hivenen kylmäsavustettua lohta ja mausteeksi reippaasti rosepippuria. Oisko ollut vielä niin, että tulin joltain kolmen päivän soittoreissulta käymään kylässä ja ruoka oli ollut välillä vähän nestemäisempääkin mutta joka tapauksessa se lohi maistui maailman parhaalle.

5. Luumutäytteiset liharullat

7.9.1986 meillä oli mummu ja pappa kylässä. Äiti teki hillittömän hyvää ruokaa eli veikkaisin sitä naudanlihaksi joka täytettiin luumuista valmistetulla massalla. Se sitten vedeltiin ääntä kohti jonkun paistiliemen kanssa ja tänä päivänäkin muistan tuon maun. Ai miksi muistan tuon päivämäärän niin hyvin? Sitä passaa miettiä. Telkkarista tuli astetta rajumpaa tosi-tv:tä.

Kyllähän noita hyviä muistoja riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Mie oon aina ollut äidin poika ja luulen että se tykkää kyllä kun sitä mietiskelen ja siitä kirjoitankin. Ehkä äiti jopa tykkää ammatinvalinnastanikin sillä äiti jotenkin opetti mulle ruuan arvostamisen ja sen, että töitä on tässä maailmassa tehtävä pärjätäkseen. Vein äsken äitille kynttilän ja hiljennyin hetkeksi. Tuli hyvä mieli vaikka olikin raskasta palata muistoissa siihen rankkaan kymmenen vuotta sitten olleeseen kevääseen.

Mutta suru pois ja kukka rintaan. Hyvää äitienpäivää vielä kerran meille ja muualle. Äidit on parhaita.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappumaista vapundeerosta


Mie oon löytäny hienon harrastuksen. Viikonloppulenkkeily aamuisin koirien kanssa on hienoa. Hienointa siinä on se, jos näkee pizza-auton kaartavan johonkin pihaan. Voi vaan hihitellä että siellä se mahtaa olla jysäri, kankkunen, koistinen, krappe tai vaikkapa kankainen kylässä. Siinähän koittavat vetää ylirasvaista lättyä naamariin ja miettiä että mitähän sitä on tullut eilen tehtyä kun tuossa eteisessä on liikennemerkki, naapurin postilaatikko ja taskussa tyhjä lompakko. Luottokorttilaskua ei uskalla edes tarkistella sillä miinuksella vinkuu ja pahasti. Toisin se on miulla kun kävelen reippaana ja virkeänä tuon talon ohi ja hengitän raikasta kevätilmaa. Yks hieno huomio on myös tienvarsien huulipunalla kyllästetyt tupakantumpit ja ylimakeat siideritölkit. Siinä on vetäisty vielä pikainen nortti ja lisää pohjia kun on odotettu mittaria.

Vaivaako kankkunen? Maistuisko? Kjeh, kjeh.


%&€#§ hyvää simaa #€€&%§#!


 Vappu oli tipaton täällä osoitteessa ja perinteisempien herkkujen lisäksi tuli tehtyä kunnon krapula-aamiaiset ihan sillä, että onhan simassakin hiivaa ja sokeria. Tänään paistelin pekonia rapeaksi vaikka tykkään ehdottomasti enemmän paksuista brittiläisistä pekonisiivuista. Mutta kun hash browneja ja veripalttua ei ollut niin ajattelin että menkööt pekonitkin sinne päin. Pekonin paistaminen on muuten kanssa ihme taiteilua. Mun mielestä peksat pitää laittaa kylmälle pannulle ja sitten vasta pannu täysille. Siinä mie oon oikeassa, paitsi jonkun muun mielestä. Toinen rapsa-aamiainen oli habanero-tomaatti-makkara-munakas. Molemmat tuli nautittua juustoisen grillileivän ja kahvin kera. Tietty rahkamunkkeja piti maistaa aamiaisjälkkäriksikin, niitä on tullut tuossa vapun aikana vedettyä jokunen tuhat kappaletta. Rouva paisteli niitä pari ämpärillistä niin eihän noita raaski poiskaan heittää. Voi siis sanoa että hyvät rouvan munkit.
Grillimunkit vai rillimunkit?

Harrastettiin muuten myös extreme-ruokailua sillä jostain käsittämättömästä syystä päätettiin mennä McDonald'siin syömään. Laskeskeltiin että edellisestä ateriasta jossain pikaruokalassa on aikaa joku neljä vuotta joten pakkohan se oli testata, että mitä uutuuksia ja uudistuksia tuolta mahtoi löytyä. Mie listoja rakastavana listaan tähän nyt muutaman huomion tuosta yhdestä maailman paskimmista lounasretkistä:

1. Hävetti mennä ovesta sisään ja jo parkkipaikalla tarkkailimme autosta ettei vaan tuttuja ole näköpiirissä.
2. Lapsemme ei todellakaan saanut yhtään perunaa - eikä mitään muutakaan vaan salakuljetimme hänelle omat eväät.
3. Perunat oli entistä huonompia. Lötköjä ja kylmiä "ranskalaisia".
4. Tilaamani kana-pekoni-sipulihampurilainen oli järjettömän kuiva, kanapihvi oli sellaisesta massasta ajettu etten uskaltanut edes googletella mitä variksia se sisälsi. Pekoni oli valmiiksi paistettua ja rekalla kolmeen kertaan yliajettua sileää sekä mautonta levyä. Sipulia en meinannut löytää ennen kuin kävin pesemässä silmälasini toisen kerran. Älkää maistako, aivan kamala "hampurilainen".
5. Rouvan Grand Big Mac oli nimensä mukaisesti Big Macia isompi pettymys.
6. Tuo 17,20e mikä noihin sijoitettiin meni tyystin hukkaan, samaan rahaan olisi tehnyt ruokaakin.
7. Naapuripöydästä pienen lapsen suusta kuulunut "Mun mielestä ei oo kivaa käydä ulkona syömässä." kuulosti typerältä. Meinasin sanoa että "et sie oo ulkona syömässä, sie oot mäkissä".
8. Limsa maistui ihan hyvältä.
9. Jätelajittelu on aika lapsen kengissä. Yhdestä luukusta kaikki sisään.
10. Seuraava yritys jäänee vuoteen 2018. Ulkomaita ei lasketa.
Vappuna pitää olla huumoria, lounas oli just sitä.

Mie kun oon niin kova kehumaan vaimoa niin pitää vielä hehkuttaa vaimon munkkeja. Toi on kuitenkin niin hauskasti sanottu että sanotaan vielä kerran. Vaimon munkit. Mutta oikeasti siis rahkamunkit oli hiton hyviä. Vielä kun sokerointiin saatiin varmaan viimeisinä ihmisinä maailmassa vinkki suurelta johtajaltamme eli sekoitetaan vaniljasokeria aavistus joukkoon niin morjes miten toimikin. Keittiöurpo on lisäksi litkinyt lasitolkulla kotitekoista simaa tukehtumatta edes siinä kelluviin rusinoihin.
Keittiöurpo ja habanero-munakas. My name is nero, habanero.

No joo, olihan siinä paasausta. Hitto vie kun olisi mukava keli ulkona niin voisi tehdä lekoset ja paistella tikun nokassa makkalaa. Makkala on hyvää luokaa. Mutta se ei ollut vielä miun vitsi vaan ihan tosijuttu. Vitsi seuraa tässä:

- Mitä mies sanoi kun autosta puhkesi rengas eikä kukaan pysähtynyt auttamaan?
- Pitäkää munkkinne.