Mutta vielä tulee aika jolloin mie aktivoidun tähän kirjoittamiseenkin. Ei jännitetä. Sille yhdelle miehelle kävi hassusti kun se jännitti.
Tämä seuraava osuu hyvin tuohon kalenteriaiheeseen ja on julkaistu Itä-Hämeessä kolumnina 15.10.2013:
- - -
Joku roti
Nykyinen ajanlaskumme on alkanut
lähteistä riippuen ties milloin. Vuosiluku nolla lienee monille
mielessä oleva ajankulun alku nykymuodossaan. Tänään tulee
kuluneeksi kuitenkin 431 vuotta siitä, kun paavi Gregorius XIII:n
kehittämä gregoriaaninen kalenteri on niin sanotusti otettu
käyttöön eteläisessä Euroopassa. Suomessa tämän nykykalenterin
käyttöön siirryttiin 1700-luvun puolivälissä ja koska
itänaapurissamme se hyväksyttiin vasta 1918, niin suomalaiset
ortodoksitkin ovat tähän maailmanlaskemiseen liittyneet vasta vajaa
sata vuotta sitten.
Kalenteri oli silti se aihe mistä on
tarkoitukseni kirjoittaa. Itse en tulisi toimeen ilman moista
kapistusta sillä niin monet sovitut tapaamiset, työpalaverit,
varatut viikonloput, ottelutapahtumat ja niin edelleen ovat sinne
merkittyinä. Nykyään omenamallinen kalenterini muistuttaa jopa
ääneen parin päivän päästä olevasta hammaslääkäristä.
Joskus aikanaan käytin taskuun mahtuvaa muistikirjaa, sittemmin
A4-kokoista viikkokalenteria. En sitten tiedä onko kalenterin
käyttöni ja aikataulutukseni aina edes järkevissä raameissa.
Äiti opetti jo ennen ala-asteelle
menoa, että on epäkohteliasta myöhästyä. Muistankin kolmannelta
luokalta päivän jolloin olin aamun ensimmäiseltä oppitunnilta
varmaan toista minuuttia myöhässä. Pikku-Mikulta pääsi itku kun
hän tiesi tehneensä väärin. No, ehkä tuo oli vähän liioiteltu
reagointi mutta näin kuitenkin kävi kun sisäinen kalenteri pääsi
pettämään. Nykyisessä työssäni en muuten voi sietää sitä
josko keittiöön tullaan kahta minuuttia yli kahdeksan, mikäli työt
alkaa kahdeksalta. Joku roti, se pitää olla.
Joulu ja juhannus lienevät monille
sellaiset vuosittaiset merkkipaalut, sijaitsevathan ne suunnilleen
puolen vuoden välein toisistaan kalenterissakin. Toisen jälkeen
tietää, että sataa lunta ja on viileää. Toisen jälkeen taasen
vastaavasti aurinko helottaa liian kuumasti ja toivoo että edes
jossain välissä tulisi sopivan pilvistä. Sinällään toki
vuodenajat ovat rikkaus, eikä niiden seuraamiseen tarvitse
välttämättä edes kalenteria katsella. Riittää kun vilkaisee
ikkunasta pihalle. Jos sataa vettä niin on kesä, kevät, talvi tai
syksy. Vai mitenkä se meni.
Englannin Valioliigan kalenteri on
taasen minullekin kiusallinen lukea. Pelipäivät eivät välttämättä
selviä vaikkapa kotimaisten palloilusarjojen tyyliin jo puolta
vuotta aikaisemmin vaan niitä voivat muokata monet muuttujat. Se,
pääseekö koti- tai vierasjoukkue jossain muussa kilpailussa
etenemään, Euroopan turnaukset, lumimyrskyt ja niin edelleen. Siksi
tässä ei uskalla lentoja Keski-Englantiin vielä ostaakaan vaan on
seurattava useampaa kalenteria miten aikataulut niissä liikkuvat.
Joku roti, se pitäisi olla.
Miku Leppälä
