maanantai 23. maaliskuuta 2015

Perinteisillä eväillä


Huomasin ilokseni - vai oiskohan ennemmin surukseni - tänään jossain keltaisessa lehdykässä otsikon joka viittasi perinneruokiin. No, löytyihän sen takaa sitten jonkun tutkimuksen pohjalta ynnättyjä ruokasuosikkeja mutta aika pliisuja settejä. Makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, makkarakeittoa, hernekeittoa ja esimerkiksi kaalikääryleitä. Enkä pliisuudella tarkoita missään nimessä mitään negatiivista vaan kaikkihan noista eväistä ovat vallan mainoita ruokia. Sanana tuo perinneruoka tempaisi mukanaan ja aloinkin fiilistelemään aihetta vähän edes syvemmälle.

Omassa lapsuudessa yksi pohjanmaalta kotoisin oleva perinneruoka oli klimppisoppa. Rokkaa muuten yhäkin erittäin mainiosti ja siskoni sitä kerran tai pari vuodessa tekeekin, itse on pakko tunnustaa etten tuota ole väsännyt mutta kun nyt tuli mieleen niin lupaan tehdä kyseistä evästä kattilallisen mahdollisimman pian. Mielikuva nimen perusteella on riittävän karkea pitämään eineshyllyläiset ja ketsupin suurkuluttajat loitolla. Vähän kun raottaa tuota niin reseptiikassahan on esimerkiksi vehnäjauhoja, lihaa ja sipulia joten samoja aineksiahan siinä on mukana kuin vaikkapa hampurilaisessa. Perhana, toivottavasti tuota lipsautusta ei tarvitse katua eli näinköhän jonkun monikansallisen purilaisketjun agentti sattuu tätä lukemaan ja pian rapakon tuolla puolen myydäänkin suosittuna pikaruokana klimppisoppaa.

Aikanaan kun keittämisen saloihin aloin enemmän perehtymään, kävin kokkikouluni alkua Joensuussa. Jälkeenpäin oonkin monta kertaa vastannut "ei" kysymykseen, että leivottiinko siellä joka päivä karjalanpiirakoita. Hauskemminkin kysymys on aseteltu että "siellä oli varmaan päivittäin pöydällä piirakat levällään". Tai "kuinkas munavoi?". Heheh, kuivan naurahduksen paikka. Joo siis tottakai joka päivä Joensuussa kaikki syö pelkästään piirakoita. Samoin italialaiset syö pelkästään pastaa tai pizzaa, ranskalaiset juovat pelkästään punaviiniä, tanskalaiset rakentaa legoilla 24/7, walesilaiset #€%&"vat lampaita ja niin edelleen. Tottakai.

Tuolla Pohjois-Karjalassa toki opin karjalanpaistista paljonkin ja joskus muistan ainakin leiponeeni vatruskoita. Siis mie. Leivoin. Geddöfakaadihiö. https://www.youtube.com/watch?v=TL6NY5lfBAg

Fastfood-messuilla kävin kuuntelemassa Riku Rantalan luentoa ja päällimmäisenä siitä jäi mieleen hienosti kerrottu karu fakta siitä, että maapallolta loppuu tätä menoa yllättävän pian liha. Jengi alkaa väkisinkin kohta syömään hyönteisproteiinia. Yhtenä vaihtoehtona voisi tietty ainakin pitkittää hyttyspatoihin tai ampparikiusaukseen siirtymistä vanhalla savolaisella reseptillä. Nauris-oravapata saattaisi olla täysin syötävää, onhan sitä syöty vasta 1800-luvulla ja ilmeisesti ihan juhlapöytäänkin se on kelvannut.

Keksinpä lennosta vielä vitsinkin eli lopeta lukeminen tähän ellet halua pahaa mieltä.
- Tarjoilija, keitossani on kärpänen.
- Olen pahoillani, koppakuoriaiset olivat päässeet loppumaan.

Miun klimppisoppaan ei kuulu perunat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti