Smokkimies

Tuossa köökkiuran varrella on sattunut työkavereiksi jos jonkunnäköistä hiihtäjää. Huikeita tyyppejä, pettymyksiä ja kaikkia siltä väliltä. Käytetään tässä nyt hetki aikaa fiilistelyyn ja omistetaan tämä koko teksti yhdelle huipputyypille, taiteilijalle, oman tien kulkijalle, pesäpalloilijalle, kuokkalanjackiechanille, törkyturvalle, läskipäälle, peukkumiehelle eli hyvät naiset ja herrat, arvoisat lukijat saanen esitellä blogitekstini pääosan esittäjän: Mr. Karppanen.

Jimmy

Sanotaan että rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin on muuten Karppasellakin. Kutsuttakoon häntä nyt vaikka Jimmyksi. Ukko tuli meille joskus Keski-Suomen aikana keikkatyövuoroon, ilmoitti että hän muuten sitten jää tähän pysyvästi töihin ja mies on muuten vieläkin samoissa hommissa. Hävytöntä päättäväisyyttä mutta samalla siis äärimmäisen kovaa itsetuntoa. Aluksihan tuosta miehestä oli vaikea saada mitään irti - mitään järkevää siis - ja sama lopputulemahan tässä on. Ei siitä oikein ole saanut mitään irti. Siis totuutta että mikä mahtaa ollakaan miehen salaisuus. Ja minkä ihmeen takia. Helvetin tunnollinen ja äärimmäisen luotettava kokki Jimmy on, toimi meikäläisen luottomiehenä vuosikaudet ja tulipa yksi MM-kisareissukin keitettyä kimpassa, asuttua jokunen viikko samassa huoneessa ja silti ollaan yhä puheväleissä. Ehkä jotain myös kunnioituksesta Läskipäätä kohtaan kertoo se, että valittiin hänet myös lapsemme kummiksi. Mutta nyt on aika kuivata fiilistelykyyneleet ja siirtyä sinne huumorin, huonon huumorin pariin. Sanoisinko suorastaan alkulähteille koska aihe on näinkin vakava.

Jimmyllehän keittiössä on tärkeässä roolissa musiikki. Ja nimenomaan aivan järjettömän, suorastaan äärettömän paska musiikki. Hän kuitenkin diktaattorin lailla valitsee mitä keittiössä kuunnellaan ja kuinka kovaa. Ja valitettavasti suurimman osan biiseistäkin hän laulaa - omilla sanoillaan luonnollisesti sillä miksi monitaituri jättäisi alkuperäisesityksen rauhaan. Tehdäänpäs ihan pieni listaus noista totaaliraiskauksista tai muuten vaan ehdottomista biisivalinnoista:

1. Yö - Joutsenlaulu ja kaikki muukin, varsinkin uudempi tuotanto koska Jimmyn mielestä Duffy on niin söpö
2. Lemmenlaivan teemabiisi instrumentaalina - on muuten mukava uudelle työharjoittelijalle selittää tämän tärähtäessä täysillä ämyreistä että kyllä tuo setä on periaatteessa ihan terve, sen pää on vaan vähän pipi
3. Kojo - Nuku Pommiin - tästä Jimmy laulaa aina pelkästään kohdan "nuku pom, nuku pom"
4. Salarakas oon - Salarakkaat, JEP JEP
5. Lapinlahden Linnut - Lipputangon nuppi - ja uskokaa tai älkää, Jimmy ihan pokkana väittää että hänen päähänsä on pienenä tippunut oikeasti lipputangon nuppi. Periaatteessa se saattaa selittää kaiken mutta huh huh.

Tästä klikkaamalla voit kuunnella parhaan näistä helmistä!

Tuossa siis pieni murto-osa, avannee vähän sitä keittiöhelvettiä mitä arvon kollegat pääsee fiilistelemään. Toisaalta en tiedä voidaanko Taiteilija-Karppasen versioista puhua edes raiskauksina sillä jos alkuperäinen tuote on huono, niin miten sitä voi huonontaa. Kysykää Jimmyltä, kyllä sitä voi. Ja voi luoja kun miettii niitä hänen pesäpallokavereitaan. Mahtaa olla mukavaa taivaltaa kymmenen tuntia bussissa kuunnellen niitä viisuja, keittiöstä pääsee sentään karkuun. Edes hetkeksi. Tsemppiä teille!

Ja on Jimmy aiheuttanut joskus kiusallisiakin tilanteita. Hän kertoi rehvakkaasti heti ekana päivänä Helsingin MM-kisojen keikkahommissa kuinka hän on pelannut peukkuhippaa. Jotenkin siihen liittyi alastomat miehet ja pimeä huone, loppua tai mahdollisia sääntöjä ei kannata edes arvata. Jotenkin vielä kaiken lisäksi tuo juttu kääntyi niin että mie oisin tuossa ollut mukana. Ja Turkan Timolle tässä ohessa terveisiä että tuo on kyllä ihan Jimmyn oma peli ja miun puolesta saa pelata sitä ihan missä vaan kunhan mie en oo mukana.

Kielimiehiä Jimmy toki myös on ja tässäpä ihan lyhyt keittiöenglannin ja -lyhennysten oppimäärä:

• soini = punasipulihilloke

• Vulcan cream = smetana

• stiig = pihvi (häränlihasta)

Ja kanaviillokki on hänen mielestään vihreää. Tottakai on. Niin kuin myös Smokkimies on maailman paras elokuva.

Soini keskellä.

Kerrataan nyt loppuun vielä että Jimmy on huikea jätkä. Enkä missään nimessä halua että kukaan pahoittaa tästä tekstistä mielensä. Olen kysynyt Läskipäältä luvan jopa kirjoittaa ja julkaista tämän joten hengittäkää rauhassa. Aivan mahtavaa että tällaisia heeboja on olemassa. Kuten mr. JW edellisellä Jyväskylän vierailullani sanoi: "Joka päivä se jaksaa vaan yllättää". Ja uskokaa tai älkää mutta näin se vain on. Pyysin miestä lähettämään vielä blogia varten selfien. Tällainen tuli tekstillä "parempaan ei nyt pysty".

Jimmyn selfie matkalla Raumalle.

Lopuksi varastan omahyväisesti hetkeksi huomionne sillä perinteinen vitsi on toki keksittävä. Liittyköön sekin aiheeseen:
- Mitä autolle käy sillä välin kun Karppanen käy kusella?
- Ei mitään sillä se käy dieselillä.