Rieskaa 

Reilu viikko uusissa hommissa ja hiton kiva fiilis on. Keittäminen tuntuu mukavalta ja tuon peruslounaan vääntäminen on vaihteeksi viehättävää ja haastavaa. Toki kivaa on yrittää päivittäin pyrkiä siihen, että hävikki olisi liki nollaa. Ihannetilannehan tuo tietty aina olisikin, aina siihen ei vaan voi pystyä sillä ei jokaisen asiakkaan annoskokoa noutopöydästä pysty millään veikkaamaan. Kippipannu on kyllä niin hieno juttu että sitä ei voi hehkuttaa suotta. On tuollaista vehjettä ollut kyllä ikäväkin eikä suotta. Tänään hauduttelin Aura-broileria lempeästi sen silkkisellä pinnalla ja voi jehna että olikin hyvvee.

Tän päivän uunituoreet joutsalais-henkiset perunarieskat!

Mutta leivästä oli tarkoitus kirjoittaa noin pääsääntöisesti. Meidän firmassa tuo leivonta taitaa olla varmaan kaikilla muilla paitsi miulla sellainen vahva alue. Olikin ihan huikeita perunarieskoja mitä joutsalainen taikuri tänään pyöräytti. Keskusteltiin tovi "rieska"-sanasta ja sillä onkin yllättävän paljon merkityksiä. Kerroin esimerkkinä tuon Etelä-Karjalaisen version joka on myös maanmainiota leipää. Lynxiläis-lappeenrantalainen mr. Karhunen on tuonut kaksikin kertaa tänne hämeeseen saapuessaan tuliaisena tuota leipää ja huikeaa on kyllä. Se valmistetaan ilmeisesti jotenkin päin kohottamalla ja ystävämme wikipedia osasi kertoa että kenties siihen pohjaan käytetään myös tattaria. Muodoltaan tuo on ihan erilainen kuin nuo tämänpäiväiset leivät eli sellainen pyöreä kohonnut leipä, itse olisin veikannut sokkotestissä sitä jonkinlaiseksi limpuksi.

Lappalaisilla taitaa olla rukiinen rieska se juttu eli perkuleen ohutta, osittain jopa vähän kovaa lätkää tyrkitään hirmuisen voimäärän kera tyrkylle aterian kuin aterian kanssa. Lapissahan tuo ruoka tarkoittaa noin yleiskäsityksenä joko poroa (saatetaan lausua porua), loimulohta, lakkoja (lue: suomuurain tai hilla) sekä nokipannukahvia. Jäkälääkin saatetaan syödä jos sitä on porot eli porut sattuneet jänkhälle jäthää. Tai sithen pureskhelhan niithä porun kivekshiä.

Lappalainen ruokalaulu kuultavissa tästä!

Ohrarieska on sitten muuten vielä ihan oma lukunsa eli ehkä se paistetaan pellillä ja tähän tyrkätään pohjanesteeksi piimää. Siitä taitaa tulla se hapan maku ja tämän jättäisin oman rieskatopkolmoseni ulkopuolelle. Ei sillä että se syömättä jäisi sillä läskin mielestä parasta ruokaa on yleensäkin ruoka. Kunhan sitä on paljon. Riittävästi on väärä sana sillä mikä nyt sitten on riittävästi? Onko riittävä se, että se juuri ja juuri riittää vai niin, että siitä syö koko suku ja muukin puoli valtakuntaa. Toisaalta tämä savon suunnalta tuleva rieskaversio on sen suuntainen juttu että sen riittoisuuskin voitaneen määrittää tutun rehvakkain sanoin: saattaapi tuota riittää vuan suattaapi olla riittämättännii.

Sinänsä tämä oli kyllä ihan pöljä aihe sillä enhän mie tosiaan tuosta leipomispuolesta ymmärrä oikeastaan siis mitään. Jauhoja, nestettä ja muita ainesosia yhdistelemällä olen kuitenkin päässyt maistelemaan monenlaisia hienoja makuja. Toinen vaihtoehto oli kirjoittaa politiikasta mutta siitä olisin ehkä tiennyt vielä vähemmän. Listojen makuun kun pääsin tuossa jossain aiemmassa tekstissä niin listataan nyt sitten vaikka leipiin liittyen:

top 3 leipäaiheiset jutut:
1. Juice Leskisen "Kiveä ja Sämpylää" -levyn paita jonka bongasin legendaarisen kouvolalaisen roudarin päältä jokaisella yhteisellä keikalla aikanaan
2. Äiskän joululeipä (sisko ja rouva osaa tehdä tätä onneks!)
3. Voikkoin (henkilö tai välipala)

Ja ettei rakkaat lukijani ihan kaikki kaikkoa tällaisen diipadaapa -tekstin takia niin tottakai tyrkkään tänne ihan itse rakkaudella Teille keksimäni vitsinkin vielä:

- Millä sanoilla leipuri kirosi kun tiputti likakaivoon juuri uunista ottamansa rieskan?
- Voi leipä.

Tämä on muuten erittäin maittavaa nestemäistä leipää riikalaisittain. Cafe Leningradista ainakin löytyy.