Makkalakeittoa

Eka duunipäivä Sahiksella on takana. Keittiöurpo on erittäin tyytyväinen, sillä ekana sopparuokana listalla löytyi makkalakeittoa. Makkalahan on palasta ja viimeisen päälle perinteiseen kaavaanhan tuo keitto piti sorvata ihan persiljasta lähtien. Huomenna on ilo jatkaa kaalilaatikon vääntämisellä sillä tuokin herkku toki veivataan tuoreista kokonaisista aineksista. Ja eikös vaan sitä puolukkahilloa pitää olla. No tottahan toki. Kuka sitä mansikkahillon kanssa söisikään.

Makkalakeittoa. Eipä toimi yhtään vai hä?

Uuden duunin aloittaminen on aina omanlaisensa projekti ja ekojen päivien ja viikkojen aikana tulee uutta informaatiota ovista ja ikkunoista - ainakin jos on duunissa raksalla. Heheh, Keittiöurpo hyvine huumoreineen iski taas. Joka tapauksessa sitä uutta opittavaa on taas kerran ihan hitokseen ja mennään askel kerrallaan tässä eteenpäin. Kun ensin opiskelee nykyiset käytännöt ja koppaa niistä parhaat systeemit sekä sitten alkaa säätämään omia ideoitaan sekaan niin hyvä siitä tulee. Jätetään vielä julkaisematta tulevaisuuden kasvuennuste lounasmäärissä sillä ehkä ekan päivän perusteella ei kannata liikaa alata neppareita aukomaan, saatika jättää koko takkia narikkaan.

Pakko muuten samalla kerrata vielä vähän tuota mennyttä pääsiäisaikaa ja sen sisältämiä eväshommia. Munarikas ajankohta se ei miulle ollut sillä jopa perinteinen Mignon sai jäädä kaupan hyllyyn, myös anopin piilottaman suklaayllärin unohdin etsiä. Tai julkisesti sanon että unohdin kun meni perkeles koko torstain ja lauantain välinen yö valvoessa eli etsiessä mokomaakin yllätystä enkä silti löytänyt.. Ruokaa tuli henkilökohtaisesti laitettua myös aika vähän mutta sunnuntain kunniaksi väännettiin kotosalla sellaisella omenateemalla kolmen ruokalajin illallinen. Alkupalana tyrkyllä oli vispipuuron värinen omena-punajuurisoppa, pääruokana iloteltiin omenaglaseeratulla possulla ja jälkiruuaksi rouva valmisti aivan julmetun hyvää kaura-omenapaistosta ja väsäsipä tuohon kylkeen vielä vaniljakastikkeen. Eikä tietenkään suoraan purkista. Sellainen vaimo miulla, aika huippua. Ja laittoipa tuo vielä tänään huikeat setit parsan ja uppomunien muodossa. Aivan tajuttoman hyvää. Ja mie kun sentään toin sitä makkalakeittoa kotiinkin. Mites se Hallikaisen Koivutimo lauloikaan:

Klikkaa ja kuuntele.

Sainpas munia. Uppomunia. Ja parsaa.

Palataanpas ruotuun vielä sen päästäisjuhlinnan tiimoilta ettei jää muiden kehuminen puolitiehen. Maanantaiset pääsiäisen ruokapisteet täytyy nimittäin heittää ehdottomasti Tampereen Härmälän suuntaan. Vuorokauden uunissa aikaansa viettänyt lampaanjalka intialaisittain skulasi kyllä aivan hitokseen hyvin. Mun mielestä lounaalla käymiseen tuollainen rapiat kolmesaataakuuskeent kilsaa ei oo pahakaan matka jos ruoka on niin hyvää kun nyt oli tarjolla. Kättä lippaan ja kiitokset siis Tuurelle, hyvin oot äitin ja isin pystynyt pitämään ruodussa. Isihän on kuulemma joskus ollut Bollywoodin suunnilla hommissakin, liekö tuo resepti peruja sieltä.

Mutta hei, itseänihän tässä oli tarkoitus kehua. Tai ei ees itseäni vaan uutta mielettömän mahtavaa työpaikkaani. (Ja juu, tämä on maksettu mainos. Ainakin melkein. Vai mitä sanoo tuo Matti Nykäsen kanssa nykyään aikaa viettävä ja kuvissa poseeraava pomoni?) Tulkaahan maistelemaan eväksiä. Peruslounas lähtee kuitenkin muutamalla lantilla ja hinta-laatusuhteen lupaan olevan vähintäänkin kohdillaan. Näkyillään.

Sahiksen lounaslista

Ai niin se pakollinen tunnelmantappaja tähän loppuun. Otetaan aiheeksi tällä kertaa jääkiekko:

- Mitä Tuomas sanoi Iirolle?
- Tarkkina pitää olla.

Minä olen omena. Te muut olette perunoita.