Kekkosen liharullat

Katsotaanpas millaista tekstiä lähtee tästä äitienpäivä-aiheesta. Juuri tovi sitten saavuimme ensimmäisen "oman" äitienpäivämme päivälliseltä. Siellähän oli buffet-pöytä laitettu oikein koreaksi. Tai oikeastaan kiinaksi sekä thaimaaksi, itselleni ruokajunttina noin yleisesti se oli laitettu aasiaksi. Oli jos jonkinsortin friteerattua murkulaa ravusta ryynimakkaraan, riisiä oli keitetty ja paistettu, kanaa oli keitelty mehukkaaksi. Oikein oli siis hyvät setit ja ruokajuomaksi erittäinkin sivistyneesti vedeltiin kolaa jäillä.

Äitienpäivä on tärkeä juttu ja sitä on hyvä muistaa hyvällä ruualla ja aamukahvin sänkyyn kiikuttamisella. Meillä aamukahvit kirjaimellisesti kaadettiin sänkyyn mutta mie en kyllä siihen ollu ees osasyyllinen. En ainakaan tunnusta. Tuosta ruokapuolesta vastaavasti rouva sai päätäntävallan. Mie pidän hänen makuaan riittävän kriittisenä tällaisiin juhlapäiviin ja me kun ei haluttu pelkkää pakkasesta sulatettua muhjua syödä niin muutama paikka rajaantui sillä pois heti kärkeensä. Myös ne buffet-pöydät (tai puffee niin kuin täällä Heinolaatiossa myös mainostetaan) joissa leuhotettiin kovaan ääneen possun fileellä tai uunilohella saivat jäädä koskematta meidän perheeltä. Kaikella todennäköisyydellä se possu on hikoillut kaiken makunsa ylikuumaan uuniin ja saman kohtalon on lohiparka päässyt kokemaan ja siitäkin on hiostettu kaikki proteiini pihalle. Jännästi siitä lohestakin saapi muuten sellaista purkkitonnikalan oloista rakenteeltaan kun jättää vaikka tunniksi uuniin. Ei hyvää päivää sentään.

Mie koitin kovasti kyllä ehdottaa, että voidaan hakea grilliltä makkuriperunat. Ja tyrkytinpä rouvalle vaihtoehtoisesti myös balkan-perunoita. Kerran meinaan tilasin ne molemmat ja pyysin rillitätiä (ei sillä kyllä silmälaseja ollut - pakollinen vitsi, oikolukijan huomautus) kirjoittamaan siihen rasian päälle että kumpi on balkan. Kotona sitten raapaisin folion auki ja siinä komeili "P". Se tarkoitti siis Palkkania vaikka yhtä hyvin määritelmänä olisi voinut olla putki, peukalo, panaani tai palleriina. Ei sillä, kyseisellä grillillä on kyllä hyviä mättöjä ja suolatasapaino pysyy kohdallaan kun siellä syö. Viimeks söin toissa marraskuussa eikä oo sen jälkeen tarvinnu suolaa käyttää.

Taksari. Poimuperunoista tehty. Varmuuden vuoks peitetty "mausteilla".

Hitosti muuten karkaa tuo juttu äitienpäivästä mutta ei kai sen väliä. Koitin mietiskellä, että millaisia äitienpäiväperinteitä meillä kotona oli kun Keittiöurpo oli pieni. Hyvin me ainakin syötiin, sillä äiti oli hirmuisen hyvä ruuanlaittaja. Harvoin käytiin ulkona syömässä ellei oman kesäpaikan rantaan rakennettua grillikatosta lasketa. Voi pojat, siinä on muuten pikku-urpå syönyt monet kerrat niin makoisia halstrattuja silakoita ettei paremmasta väliä. Äitin ruuista on jäänyt monet tosi hyvin mieleen ja äippähän se suurin syyllinen on myös siihen, että mie aloin keittämään. Äiti kannusti niin kovasti ja tykkäsi kun tein ruokaa aika pienestä lähtien. En kyllä usko että ne aina mitenkään hyviä mättöjä olivat mutta Urpo-juniorin itsetunto nousi kyllä kun ruokaa kehuttiin. Laitetaas hei vähän listaa mitä äitiin liittyvistä ruokahommista on päällimmäisenä mielessä.

Tosta grillihommasta vielä. Yks vaihtoehto ois laittaa suolakivi grillin seinään niin asiakkaat vois lipittää sitä odotellessa.

 

1. Kaakaon, oikean maitokaakaon keittäminen

Eikä ollut muuten mitään mikrouunia vaan keiteltiin iltakaakaot liedellä ja maistui muuten viiden tunnin pulkkamäen päälle niin makoisalta että.

2. Samaisen kaakaon vahtiminen

Keittiöurpo sai vastuulleen tsekata ettei kaakao kiehu hellalle. Kaks peräkkäistä iltaa käytiin seuraavansuuntainen vuoropuhelu:
- Katsopas ettei se kaakao kiehu hellalle ja sekoittele tällä vispilällä.
- Joo.
Kuluu kaksi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia.
- Äiti, nyt tää kiehui tähän hellalle.
Ohjeet ei ollu urpolle riittävän tarkat. Käskettiin seuraamaan ja reilu kaks minuuttia tuo sujuikin hyvin. Sen jälkeen mie oon opetellu soveltamaan ohjeita.

3. Läskisoosi

Voi morjes. Kunnon kylkisiivua ja ruskea kastike valurautapannulla oikeista vehnäjauhoista ilman mitään liemijauheita sun muita. Ite oon opetellu samaa mutta tuskin tuun koskaan pääsemään lähellekään äiskän herkkusoosia.

4. Rosepippuri-lohi

Joskus kun jo asustelin kaukana poissa kotoa ja kävin kylässä äipän luona mökillä niin maistoin tätä herkkua. Melko perinteinen uunilohi oli saanut pintaansa hivenen kylmäsavustettua lohta ja mausteeksi reippaasti rosepippuria. Oisko ollut vielä niin, että tulin joltain kolmen päivän soittoreissulta käymään kylässä ja ruoka oli ollut välillä vähän nestemäisempääkin mutta joka tapauksessa se lohi maistui maailman parhaalle.

5. Luumutäytteiset liharullat

7.9.1986 meillä oli mummu ja pappa kylässä. Äiti teki hillittömän hyvää ruokaa eli veikkaisin sitä naudanlihaksi joka täytettiin luumuista valmistetulla massalla. Se sitten vedeltiin ääntä kohti jonkun paistiliemen kanssa ja tänä päivänäkin muistan tuon maun. Ai miksi muistan tuon päivämäärän niin hyvin? Sitä passaa miettiä. Telkkarista tuli astetta rajumpaa tosi-tv:tä.

Kyllähän noita hyviä muistoja riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Mie oon aina ollut äidin poika ja luulen että se tykkää kyllä kun sitä mietiskelen ja siitä kirjoitankin. Ehkä äiti jopa tykkää ammatinvalinnastanikin sillä äiti jotenkin opetti mulle ruuan arvostamisen ja sen, että töitä on tässä maailmassa tehtävä pärjätäkseen. Vein äsken äitille kynttilän ja hiljennyin hetkeksi. Tuli hyvä mieli vaikka olikin raskasta palata muistoissa siihen rankkaan kymmenen vuotta sitten olleeseen kevääseen.

Mutta suru pois ja kukka rintaan. Hyvää äitienpäivää vielä kerran meille ja muualle. Äidit on parhaita.