Selityksiä, selityksiä

Blogi on ollut nyt vähän heitteillä. Mutta niin kuin yleensä, selityshän löytyy aina kaikkeen ja tällä erää se on niin sanotusti kiire. Seuraava teksti on julkaistu Itä-Hämeen "Päivän Vieras" -palstalla maanantaina 29.6.2015
-----

Etelään muuttamassa

Tässä on tullut viime vuosina muutettua ihan hitokseen. Viimeiseen kuuteen vuoteen taitaa mahtua se yhdeksän muuttoa joten tietosanakirjalaatikot ovat nähneet varaston jos toisenkin. Päätös tästä siirtymästä on kytenyt jo pitkään ja nyt päätettiin sitten perheen kanssa laittaa niin sanotusti homma isolleen. Ollaan myyty ja jaettu ilmaiseksi tavaraa aika paljon pois, ettei suotta tarvitse kauas etelään muuttaessa raahata niin paljoa sälää sitten mukaan. Jakoon tai myyntiin on lähtenyt muun muassa keittiön pöytä tuoleineen, kaikki patjat, tv-tasot, hirmuinen määrä astioita, lipastoja ja hyllyjä.

Muutama kuukausi sitten tuttu ravintolayrittäjä Keski-Suomesta teki ison päätöksen ja osti majatalon Thaimaasta. Hän lähti siis sinne yrittäjäksi ja myi asuntonsa Suomesta. Hommat ovat rullanneet ilmeisen hyvin, sopeutuminen on tapahtunut helposti ja ilmaston sekä olosuhteiden puolesta hän on tuskin jäänyt hirmuisesti kaipaamaan kotimaan keväistä helleaaltoa. Ja kyllähän yhteydenpito vanhojen tuttujen kanssa nykypäivänä onnistuu helpostikin kun on olemassa kaiken maailman naamakirjoja ja skypejä. Tiedä sitten oliko hänen viitoittama esimerkkinsä yksi tärkeä juttu miten kirkonkylän mies perheineen uskalsi lähteä ottamaan ison askeleen kohti tuntematonta.

Tulevaan asuinympäristöömme emme juuri ole vielä päässeet tutustumaan. Ihan kivenheiton päässä asuntoamme sijaitsee kuitenkin kuulemma paikkakunnan kuuluisin vuori. Lisäksi ulkoilumaastot ovat ilmeisen hyviä, mikäli hurjia korkeuseroja ja villipetoja ei suotta pelkää. Kaupungin ydinkeskustaankaan ei ole montaa kilometriä matkaa, metropysäkkiä ei tosin lähettyvillä ole. Natiivit ajelevatkin kuuleman mukaan pääasiassa omilla autoilla tai polkupyörillä. Uusista naapureistamme ei ole vielä tarkempaa käsitystä, mutta onneksi nettisanakirjojen avulla on selvitty ennenkin. Pitää muistaa pakata vaan riittäävästi juhlamokkaa ja ruisleipää muuttokuormaan että pystyy välttämään pahinta koti-ikävää. Sitten kun vielä pakkaa matkaan Metsolat-kirjat sekä ison kasan VHS-Kotikatuja niin kai sitä pärjäilee. Mikäli netti toimii hyvin niin sittenhän onneksi pääsee myös väijymään mikä vero kotimaassa milloinkin kohoaa. Niin ja uudessa lähikaupassamme kuulemma kupillinen kahvia maksaa vain euron. Nätti kaupunkikin se kuulemma on. Se on kuitenkin meille tärkeää sillä tarkoitus on kuitenkin kasvattaa myös lapset uudessa kodissa läpi koulutien.

Enkä mie nyt sitten lopuksi tiedä onko tuo muuttaminen edes niin hirmuinen kulttuurishokki. Jokihan siinä kuitenkin vaan ylitetään. Ja siinäkin menee silta, ainakin vielä. Toki Jyränkö on ihan eri mesta kuin Kirkonkylä. ”Kookoon” (enkä tarkoita sitä lätkäjoukkuetta) joutuu opettelemaan lauseen: ”Mä asun Jykes.”