HIENOJA HOMMIA

Mie oon nyt ollu uudessa duunissa reilut pari kuukautta. Yksikään aamu ei oo harmittanu mennä töihin eli ilmeisesti oon päätynyt erittäinkin hyvään mestaan. Onhan tässä duunihistorian varrelle sattunut hyviä ja huonoja mestoja muttei niistä nyt jaksa jauhaa. Jokaisesta paikasta on tullut opittua vähintäänkin jotain uutta ja saatua hyviä - jopa elinikäisiä - kavereita sekä ystäviä. Ihminen on kuitenkin niin vaativa eläin, ettei sitä voi olla hyviin juttuihin tyytyväinen ellei ota välillä pohjakosketuksia. Näin ollen olenkin fiilistellyt mielessäni, kuinka hyvin omat asiat ovatkaan. Ravintola-alalla nuo duunit vaihtuvat hippasen aktiivisemmin kuin vaikkapa vanhan liiton paperitehtaissa tai vastaavissa joten pysyvyyttä tuskin juuri kukaan tällä alalla työskentelevä jaksaa miettiä.

Jos uusi duunimestani ei ole just Sulle vielä tuttu niin tsekkaa tuosta alta linkki. Ens viikko vielä veivataan lounasta ja sitten pidellään heinäkuun mittainen breikki jolloin toki työstetään pitopalveluhommia. Suosittelen lämpimästi lounaan koeajoa, pyrin käyttämään mahdollisimman tuoreita raaka-aineita ja jättämään esimerkiksi pakkastuotteet sinne minne ne kuuluvat - ihan sama siis minne kunhan ei miun mättöihin.

www.cateringmiamaria.fi

Jatketaan hauskasti sanomalla "asiasta kukkaruukkuun". Fiilistelin tuossa yks päivä sitä, että periaatteessa hivenen vituttelee se, että joka hikkelinkikkelin hommassa järjestetään kilpailuja. Älyttömin hommahan on nuo musiikkikilpailut, etunenässä euroviisut. Pituushyppy esimerkiksi on paljon selkeämpi kilpailulaji. Pidemmälle hypännyt voittaa. Millä saakelilla se noissa euroviisuissakin sitten oikeasti määritellään kuka on paras. Ja joo, tiedän pistelaskusysteemin mutta entä jos pituushypyssäkin olisi samanlainen tyyli arvostella suoritukset. Oisko Jarno Kärnä ollut kenties kovempi jätkä kuin senteillä mitattuna.

Poppiimoni hyppäs pitkälle.

Musiikkiskaboista on kyllä jäänyt muutamia helmiä elämään. Ja mie vieläpä luulen että rakas kollegani Läskipää-Jimmy diggailee tästä seuraavasta ihan oikeastikin. Ostin muuten aikanaan ensteksparhaanamiehenä toimiessani viis kappaletta näiden ekaa eli vikaa levyä kun tarvi saada auton perään naruun jotain kolisevaa. Oli hinta jo likipitäen laatuun nähden kohdallaan eli kymmenen senttiä kipale. Vaihtoehtona levy-yhtiöllä oli kuulemma ollut ajaa nuo myymättömät lätyt asfaltiksi mutta se olisi ollut kalliimpaa kuin myydä tappiolla:

Pulutkin joskus kaatuu.

https://www.youtube.com/watch?v=mI9VbN-EPgk

Idolsit on ehkä maailman ärsyttävimpiä juttuja mutta olettekos tienneet että tuo minulle niin lähellä sydäntä oleva Arttu Wiskari on osallistunut Ruotsin Idolsiin!!! Tsekatkaa vaikka:

https://www.youtube.com/watch?v=kfyEERpo6ZU

No joo tota. Miun piti kirjoittaa alunperin noista kilpailuista ruokamaailmassa. Nyt tuo ajatus kuitenkin meni mökkitien ja kahvimaitojen myötä ihan järjettömän syvälle metsään. Haluan toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Itselleni keli on mitä mainioin kesäsää. Helle (paitsi Sami) on rasittavaa. Ja tuosta seuraavasta voi vielä klikkailla sellaista miellyttävää ja helppoa kuunneltavaa jussinvieton oheen. Äänitetty muuten Kemissä -82.

Meni vähän rummut rikki.

https://www.youtube.com/watch?v=lDNoJlh_DEo

Ja hitto vie. Meinasin unohtaa vitsin.

- Mihin tarvitaan juhannussimaa?
- Kysykää Juhalta.

SAATANAN SUOLAISTA SOPPAA

Meinasin lähteä nyt kirjoittelemaan hivenen arasta aiheesta joten pohjustan sitä aavistuksen verran. En missään nimessä tarkoita tätä kenellekään henkilökohtaiseksi, en kohdista yksittäisiä juttujani keneenkään tai keihinkään yksittäisiin ihmisiin vaan otan tarkasteluun juttuja joita olen kuullut, nähnyt tai havainnoinut. Seuraavissa hommissa siis ei ole kyse omista asiakkaistani vaan vaikkapa niistä keihin olen törmännyt muissa ravintoloissa, toreilla, kahviloissa, festareilla ja niin edespäin.

Katsotaanpas mitä tästä mahtaa syntyäkään. Kyse on siis erilaisista asiakastapahtumista ja/tai -tyypeistä.

KIIREINEN REKLAMOIJA

Yleensä tämän tyypin edustaja on ylittänyt - tai on ainakin lähestymässä - seitsemänkympin rajapyykkiä. Jonossa on pirunmoinen kiire joten etuilu on ehdottomasti hänen arvomaailmassaan sallittua. Myös purnaaminen siitä, ettei tiistai-iltapäivänä satukaan olemaan kaikki kassat käytössä vaan hän joutuu odottamaan ylimääräisen kolmeminuuttisen, on hänen mielestään syy reklamoida kauppiaalle. Mieluummin toki voikin sitten avautua viattomalle kassatyöntekijälle sillä hänen vikahan se ehdottomasti on että loppuelämä onkin sitten ihan hitokseen lyhyempi. Jonottakaa hyvät ihmiset ihan rauhassa. Ei se kassa tahallaan ainakaan hidastele vaan syy voi olla vaikka seuraavassakin asiakastyypissä.

PITÄÄKS TÄÄ MAKSAA -TYYPPI

Miten se voikaan tulla niin isona yllätyksenä, että se sama jokaviikkoinen kuuden euron lottokuponki pitää maksaa joka kerta. Sen tilaaminen menee kahdentoista vuoden harjoittelun tuloksena jo pääsääntöisesti kivuttomasti, kunhan joka kerta muistaa kiukutella ettei "siihen sitten laiteta mitään turhia tuplaushömpötyksiä" ja niin edelleen. Kun kassahenkilö kertoo sitten hinnan eli "Kuusi euroa, kiitos", aletaan kaivamaan kassin pohjalta lompakkoa. Ensin selataan setelipuoli missä kyllä olisi punertavaa, sinertävää ja ehkä jopa kellertävääkin seteliä. Sitten hyökätään kolikkopuolen kimppuun ja lasketaan itse summaa moneen kertaan ja toki muistetaan varmistaa vielä kassalta että oliko se viisi euroa. Kun tämä hässäkkä on ohi, päädytään maksamaan kortilla. Parhaassa tapauksessa tämä on vielä electron että yhteyden tekeminen kestää ylimääräistä. Myöskään pin-koodia ei tarvitse muistaa vaan sitäkin voi alkaa miettimään siinä vaiheessa kun etukorttien joukosta on viimein löytynyt se oikea plastiikanpalanen. Tässä vaiheessa rumba saattaa tietysti alkaa vielä alusta mikäli kortilla ei olekaan tarpeeksi tautia. Ja tässä rahapelin ostossa seuraavalla asiakastyypillä ei ole mitään palaa.

Tämä on ale.

ANNA NYT VÄHÄN ALENNUSTA -TYYPPI

Kun on kassatädin tai -sedän suusta kuullut tuon "yhdeksän ja kolmekymmentä, kiitos" ja saanut kaivettua sen Mallorcalta tuodun väärennetyn O'Neill -kukkaronsa taskun pohjalta niin voi tapahtua seuraavaa. Sieltä löytyykin vain vitosen seteli, kakkonen, ykkönen ja viisikymmentä senttiä sohjoa. Siinä onkin sitten hyvä alkaa tinkimään alennusta. Ei niitä hintoja huvikseen ole määrätty vaan lounaan hinta nyt sitten sattuu olemaan se mikä on. Yleensä se on halpa tai vieläkin halvempi. Ja ravintola tai kahvila lienee ainoa paikka missä tuota alennusta sitten ruinataan. Vai meinaatteko että tämä samainen tyyppi tinkii Siwassa maidon hinnasta? Tai elokuvateatterissa lipun hinnasta? Kioskilla Iltalehden hinnasta? Sähköyhtiöltä laskusta? Ässäarvasta? No ei helvetissä. Siinä vaiheessa kannattaa harkita josko kipaisee kuitenkin ennemmin paketin Marie-keksejä ja vaikkapa pillimehun jos ei sitä kyhnyä ole riittävästi päällä. Ja toki voi koittaa seuraavansuuntaista tai siitä kehitettyä huijaustapaa.

SANTSIKAHVI -TINKIJÄ

Miun mielestä santsikahvi tarkoittaa sitä, että olet vedellyt ensimmäisen mokkamukin naamariin täyteen hintaan ja tulet tiskiltä hakemaan toisen mukillisen "liian kallista" costaricaa SAMAAN KUPPIIN. Eli jos olet toissapäivänä käynyt juomassa sen täysihintaisen sumpin, et ole oikeutettu enää santsikuppiin sillä rahalla palkattu tiskari on jo pessyt sen kuppisi ja tarjous on umpeutunut. Ja kyllä, kahvissa on hyvä kate mutta jos jokainen koittaisi vähän koijata tuossa santsihommassa niin ei olisi. Eikä sitä kahvin katetta voi laskea niin, että vesi on ilmaista ja kahvipaketista keittää 50 kuppia. Siinä välissä menee työaikaa, sähköä, kahvinkeitinkin on maksanut ja niin edespäin. Helppoa matematiikkaa mutta myös helppoa murjottaa aiheesta. Myöskään edellisen keskiviikon lounaskahvia ei voi nauttia enää seuraavalla viikolla vaikka se olisikin kiireen takia jäänyt juomatta. Sitä en jaksa edes perustella. Mutta toki siihenkin jurnuttajia riittää ainakin seuraavasta ihmistyypistä.

KAIKKI ON HUONOSTI -TYYPPI

Keitto on suolaista. Miksei tässä kalassa ole mausteita. Possu on kuivaa. Kastikkeessa on liikaa pippuria. Servetit on rumia. Kokki on tyhmä. Viimeinen saattaakin pitää hyvin paikkaansa ja miksei kaikki muutkin reklamoinnit. Jos niitä kuitenkin kuulee 4-6 kertaa viikossa samalta asiakkaalta ja silti hän käy syömässä päivittäin niin mättääköhän jossain muualla. Vuosia sitten olen jopa tällaisen asiakkaan kuudennensadannen reklamaation jälkeen hänen kanssaan keskustellut ja suositellut että rouva/herra on hyvä ja käy mielenkiinnosta testaamassa myös vaihtelun vuoksi jotain muutakin ravintolaa kun kerran kaikki on aina niin päin helvettiä. Ja kallistakin vielä. Seuraavana päivänä asiakasta ei näkynyt mutta jo ylihuomenna hän palasi takaisin. Taisi mennäkin huikeasti liki viikko ilman moitteita mutta sitten taasen sama ralli jatkui. Samainen tyyppi oli vieläpä luonut itselleen sellaisen säännön, että lounaan jälkeen on lupa tehdä 3-4 sämpylää leipäpöydästä, kääräistä ne servetin sisään ja ottaa laukkuun mukaan niin on sitten kahvin kanssa mussutettavaa. Sen verran tuo touhu alkoi sapettamaan joku kaunis sateinen päivä, että väijyin ovelasti salin pylvään takana ja yllätin hänet itse teossa kun laukkuun oli sujahtanut taasen tuo perinteinen kasa leipää. Hän ei kuulemma syönyt ruuan kanssa lainkaan leipää vaan ottaa ne mukaan. Tarjottimella nökötti silti kolme käytettyä voinappia, varmaan tippunut katosta veikkaisin. Mistä sitä tyhmä keittäjä voisi tarkemmin arvatakaan. Pyysin häntä ystävällisesti maksamaan silti myös leivät mitä hän aikoi ostaa mukaansa mutta se ei käynyt sillä se saatanan keitto oli ollut taas suolaista. Niinpä tietenkin. Loppumaton suo tarvottavaksi siis. Toivotin hyvää päivänjatkoa ja päätin suolata tuplana seuraavan päivän sopan. Oppiipahan olemaan.

Jep jep.

Tuossa muutama pintaraapaistu esimerkki joista viimeisessä mentiin vähän kuvitteelliseenkin yksittäistapaukseen. Luulen että monikin alalla työskentelevä tai ravintoloissa säännöllisesti vieraileva voi tarkkaillessaan löytää useitakin tyyppejä noista.

Kevennetään loppuun kuitenkin vitsillä.
- Mikä lintu varastaa leipää ravintolasta?
- Kotka.