Makkala on hyvää luokaa

Taas on ollut niin hiljaista täällä, että lasketaan vähän rimaa. Kun kelloon ei löydy mistään lisää tunteja niin julkaistaan vanhoja tekstejä. Tämä kyseinen teksti on julkaistu elokuussa 2013 Itä-Hämeessä mutta koska makkala on aiheena klassikko niin menköön. Ja todetaan samalla että viime kuussa juhlittiin siis HK:n Sinisen 52-vuotispäivää.
  - - -

Makkala on hyvää luokaa

Valkeakoskelainen kitarateknikko totesi muinoin tamperelais-henkisessä viihdeohjelmassa kuolemattoman lauseen: Makkala on hyvää luokaa. Paikkaahan se pitää ja myös tuosta lauseesta on tullut klassikko, ettei jopa tarvitsisi sanoa omituista sanaa: lentävä. Kyseinen sketsi eteni jotenkin niin että naisen tarjoama omatekemä ruoka – vai pitäisikö sanoa luoka – ei kelvannut vaan omasta muovipussista kaivettu lenkkimakkara oli sitten illalliseen kelpaava eines.

Ja tänäänhän on makkaranystävillä juhlapäivä. Ikuinen klassikko eli HK:n Sininen lenkki täyttää tällä päivämäärällä 50 vuotta. Onneksi olkoon ”blooa”, uskon että ”lökäriä” myydään ja syödään tänään hurjan monta kiloa. Eräs tuttu bassotaiteilija kaivanee kyseisen tuotteen povitaskustaan ja huitaisee sen kylmänä naamariin ruokatunnilla. Sininenhän on parhaimmillaan kylmänä tai lämpimänä. Kotona tai kylässä. Suomessa tai Turussa. Saunassa tai taksijonossa. Lompakossa tai silmälasikotelossa. Ja päivänsankaria yhtään väheksymättä, moni muu ”putki” kyllä saa allekirjoittaneen nostamaan peukkunsa ylös. Samoin suupielet, joista kenties nälkäisenä valuu vähän kuolaakin.

Hippasen ärsyttää aina keväisin, kun markkinoille tulee niin monta uutta makkaralaatua. Siinä sitä sitten pitää yrittää juhannukseen tai heinäkuun alkuun mennessä testata mahdollisimman monta uutta versiota läpi. Loppujen lopuksi menee pari viikkoa niin sanottujen makkaraövereiden parissa eli rasvakaapelia ei tee mieli ollenkaan. No, kesän taittuessa loppua kohti uutuuksista grilliin mahtuu ehkä yksi tai kaksi variaatiota mutta mielellään sinne valitsee kuitenkin niitä rakkaita tuttuja kämppingejä ja kapanosseja.

Makkaran parhaimpiin kavereihin kuuluu toki sinappi. Jotkuthan sotkevat siihen myös ketsuppia ja mikäs siinä. Mieluummin miten vaan. Saksassa syömäni currywurst kyllä toimii myös erittäin hyvin, samoin toki pienten lihafirmojen erikoisputket joihin on myös tullut tutustuttua niin usein kuin vaan mahdollista. Sitten on tietysti vielä kaikilla se oma, ainut ja oikea tyyli paistaa makkaraa. Joko viiltojen kanssa tai ilman, kaasulla tai hiilillä, tikun nokassa tai uunissa.

Voi pojat mitä ruokaa sainkaan viime viikonloppuna. Kunnon makkarakastiketta vanhan ajan tyyliin eli ruskeassa kastikkeessa ja keitettyjen perunoiden kera. Koeannoksena valmistin myös tulevaa kiekkokautta varten variaation kolmesta erilaisesta makkarasta kera haudutetun hapankaalin ja omatekemän jalon sinapin. Mutta Heinolassa syntynyt klassikko on silti ehkä suosikkini makkararuuista. Jokkismakkara siis. Legendaarinen makkara valmistetaan äärimmäisen kuumassa grillissä niin että pinta palaa mustaksi mutta makkara on sisältä yhä kylmää. Voi veljet.